Koulutyö alkaa

Oppilaat syksyn ekaa päivää koulussa. Kyllä siinä riitti halipulaa! Puolin ja toisin. Ja juttua piisasi. Välillä vähän liikaakin vilskettä, välillä onneksi rauhallisempaa. On ne niin ihania.

(Tosin parissa leikissä meinasi tulla jollakin tiltit, mutta ei tullut, jes!)

Me leikittiin. Tuttuja leikkejä, oppilaiden lempileikkejä viime vuodelta. Ja paria uuttakin leikkiä, joista tervapataa ainakin lisää huomenna. Tai olihan sekin suurimmalle osalle tuttua.

Leikeltiin lehdistä omaan kesälomaan liittyviä kuvia.

Oppilaat keksi ryhmissä sääntöjä. Ryhmissä! On niin ihanaa, kun voi laittaa ne ryhmähommiin. Ja kyllä sääntöjäkin syntyi. Huomenna jatketaan vielä niitä. Melkein kaikki säännöt olivat "ei saa...". Seuraavaksi koitetaan kääntää ne positiivisiksi, "mitä saa tai pitää tehdä?". Ja sitten kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti. Ja miettiä mitkä olis tärkeimpiä. Taka-ajatuksena säännöt tyyliin "Viittaan. Kävelen. Olen kohtelias." Tai katotaan mitä sieltä nyt tulee! Tarkoitus olisi kutistaa säännöt korkeintaan viiteen ja mieluiten nekin yhdellä sanalla. Nyt kun kattoi oppilaiden kirjoittamia sääntöjä, tajusi itekin kuinka hirveen kauheen paljon meillä onkin kaikenlaisia sääntöjä. ;)


Kylläpä oli leppoisa ja mukava päivä! Nyt oon jo kaks päivää onnistunut noudattamaan periaatetta, että en tee älyttömiä työpäiviä. Oon ollut nyt 8,5h töissä. Tuosta pitää vielä nipistää puoli tuntia pois, sitten oon tyytyväinen. Iltaisin on ollut menoa ja myös loppuviikoksi oon sopinut jo kaikenlaista hauskaa puuhastelua. Ei ainakaan tunnu siltä, että olisi kesäloma loppunut aivan töksähtäen, vaan iltaisin aina rento meininki.

Vielä on kesää jäljellä... onhan vasta elokuu!

Listaihminen palaa lomalta

Oon listaihminen. Teen listoja kaikenlaisista asioista. Mikään ei ole niin nautinnollista, kuin vetää tehdyt asiat listalta yli. Aluksi listaan kuitenkin mitä tein tänään käydessäni ekaa kertaa loman jälkeen töissä.

- halailin monia työkavereita
- kävin pikaisesti ja pöllämystyneenä luokassa - en osannut tehdä siellä vielä mitään
- luin sähköpostit ja vastasin niihen (mm. jo yhtä hojks-palaveria sovittiin! ihanaa, nyt jo aloitan lähtölaskennan siihen, kun ne kaikki on tältä syksyltä valmiina)
- suunnittelin lukkaria kunnes totesin, etten voi tehdä sille vielä mitään ennen kuin näen opettajan, jonka luokkaan yks oppilas paljon integroituu
- ihmettelin vain tulevaa vuotta ja sen muutoksia liittyen mm. oppituntien ja ruokailun ajoituksiin ja eri oppituntien määriin
- juttelin lisää työkavereiden kanssa
- suunnittelin ekaa koulupäivää
- ihmettelin, miksi en pysty saamaan mitään aikaan
- juttelin ohjaajien kanssa
- totesin, että ei sitä oikeasti saa mitään aikaan ja on jo kauhea nälkä -> syömään!

Vasta työpaikalta lähdettyä alkoi tulla inspiraatiota. Tajusi mitä ylipäätään pitää vielä tehdä. Ja mitä pitää luokassa järjestellä.

- kaappeihin hätäpäissä sullotut tavarat omille paikoilleen
- kirjastosta ens vuoden kirja, eka Potter (luen itse paljon oppilaille ääneen)
- käsityön isot suuntaviivat ens vuodelle (done)
- kuviksen myös (done)
- liikunnan myös (done)
- kirje vanhemmille ekaksi päiväksi
- kirjat kirjavarastosta
- kirjavinkkauksen varaus
- yhden yksilöllistetyn oppilaan matematiikkamateriaalin valmistus (tää vie paljon aikaa!)

Viime vuonna en oikeastaan suunnitellut mitään suuria suuntaviivoja liikuntaan tai kuvikseen saati kässään. Saati mihinkään! Fiiliksellä mentiin ja kauhealla kiiruulla just ennen tuntia koitin keksiä jotain. Ehkä suunnittelu helpottais työtä... Kunhan ei ylisuunnittele.

Huomenna perjantaina en mee töihin, vaan rentoudun viimeisenä arkisena lomapäivänä. Tai ehkä kotona jotain pientä vähän, jos innostaa. Nyt kyllä on sellaista sopivan hyvää innostusta tähän työhön. Eli hyvä fiilis!

Nollaus hoidettu

Nyt voin sanoa olleeni lomalla. Ensimmäiset lomaviikot näin ihan hirveesti työunia, vaikka muuten en niitä toukokuussa juuri nähnyt. Vielä juhannuksen jälkeenkin työasiat pyöri mielessä ja unissa. Oikeastaan vasta nyt heinäkuun lopussa on tuntunut oikeasti lomailulta. Ja että on saanut ajatukset töistä muualle. Nollaus siis hoidettu. Ei olisi onnistunut ilman näitä opettajien pitkiä kesälomia. Tarpeeseen siis.

Eli: siitä selvittiin! Ensimmäisestä vuodesta opena. Ja nyt loman loppupuolella tuntuu oikein hyvältä. Vähitellen ajatukset jo siirtyy töitä kohti, ens viikolla töihin. Ajattelin kylläkin aloittaa rauhallisesti ja lähinnä treffailla vähän työkavereita ja hitusen suunnitella. Töihin menossa parhaalta tuntuukin juuri se, että näkee taas päivittäin ihania työkavereita!

Jotta töihin paluu ei olisi liian radikaali muutos tähän lomailuun, suunnittelen ekaksi viikonlopuksi kunnon työviikon jälkeen lomareissua hotelliöineen. Ja onhan elokuu vielä kesää lämpöisine ilmoineen ja valoisine iltoineen.

Nyt vielä viikko totaalista lomailua. Myöhäisiä nukkumaanmenoja, lainehtivia ohrapeltoja, hevosen tuoksua, kiireettömiä juoksulenkkejä, rannalla makoilua kirja kädessä, kaupungin humussa pyöräilyä, ystävien tapaamisia, kirpputoreilla kiertämistä, rauhallisia kahvitteluhetkiä... Ja näitä (melkein) kaikkia voi hyvin jatkaa vielä töidenkin alettua.

Kesäloma!

Oho, viimeiset kaksi kuukautta hujahti tosi nopeasti! Nyt sitä ollaan jo lomalla.

Hyvät fiilikset on ollut koko kevään. Työnohjauksessa tuli tarkemmin mietittyä kulunutta vuotta. Ammatti-identiteettiä muun muassa. Ehkä suurin muutos on se, että nyt oma identiteetti ja ammatti-identiteetti on lähentynyt, tai siis on jo oma ittensä töissä. Syksyllä kun kaikki oli niin uutta, ei oikein tiennyt miten olla. Ei oikein tiennyt miten päin pitää kuria luokassa. Ei tuntenut töissä olevansa oma ittensä. Nyt taas tuntee olevansa siellä kuin kotonaan. Tai omana itsenään.

Eniten ehkä just miettinyt tuota kurin pitämistä ja luokanhallintaa. Oli syksyllä hämmentävää, kuinka vaikeeta se oli. Ja tuntui, että oon töissä paljon lepsumpi kuin normaalielämässä. Ei vaan tiennyt vielä, miten ja millaisen otteen ottaa. Nyt oon jämpti. Eli oma itteni. Ja heittäytyjä. Eli oma itteni. Ja valitettavasti myös vähän äkkipikaisempi. Eli oma itteni. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin hyvä fiilis olla töissä, kun osaa olla jo oma ittensä. Lähimmät työkaveritkin oli huomannut asian ja muutoksen vuoden aikana. Työnohjaaja myös puhui, kuinka tuollainen voi olla tyypillistä.

Ennen loman alkua oli vielä työpaikan bileet. Kyllä oli hauskaa! Osataan ottaa viihteen kannalta. Eniten sitä loman alkaessa jäikin kaipaamaan työkavereita.

Kaiken kaikkiaan tämä vuosi tuntui todistavan, että oon oikealla alalla. Ja mukavassa työpaikassa. Ja mulla on mukavat työkaverit. Ja aivan ihanat oppilaat, joiden kanssa saan jatkaa syksyllä. Ja mukava työtiimi omassa luokassa, avustajat. Tulee nähtyä jo muuallakin kuin vain työn merkeissä.

Enkä ehtinyt yhtään edes odottaa kesälomaa. Olisin voinut vielä hyvin jatkaa töissä. Loman alkaessa on jo levännyt olo. Voiko oikeastaan olla paremmat fiilikset näin lopettaessaan ekaa vuottaan opettajana?

Tuloksia? Ja struktuurin tärkeys.

Nyt on Allu-testit tehty. Olipa hämmästyttävät tulokset! Ensimmäisenä tuli mieleen, että nyt on testissä jotain vikaa. Ja onhan se niin, että ei Allu-testiä ole tarkoitettu joka vuosi tehtäväksi. Mutta kai se pitää uskoa, että on tässä oikeasti jotain tuloksiakin saavutettu. Työrauhan muutokset oli helppo huomata, sen sijaan jotain muuta oppimista ei niinkään. Nyt oli kuitenkin niin mukava laittaa vanhemmille viestiä teknisen lukutaidon ja luetun ymmärtämisen (toisinaan huimastakin) kehittymisestä. Ehkä vielä mukavampaa oli seuraavana aamuna lukea vastauksia. Taisin olla koko aamun virne naamalla. Kyllä voi tulla niin hyvä mieli siitä, että työtä arvostetaan!

Tämä siis alkuviikosta, tänään sen sijaan oli hieman turhauttavaa. Niin kai se on ainakin tällaisissa pienryhmissä, että kaikki "hauska" ei olekaan hauskaa. Kun on jotain arjesta poikkeavaa mukavaa ohjelmaa, se saattaa kokonaan sekoittaa pakan. Joidenkin on niin vaikea lähteä uusiin paikkoihin ja nähdä uusia asioita. Vaikka sitä yrittäisi etukäteen pohjustaa. Niimpä etukäteen hauskalta tuntuva päivä olikin sitten koko ajan narinan kuuntelemista.

Onhan se temperamenttipiirrekin. Nyt on kuitenkin valkotaululla tulevia tilanteita varten ihan oma alueensa. Ylhäällä lukee viikonpäivät ma ti ke to pe. Niiden alapuolella aina koko sen viikon arjesta poikkeavat asiat. Joka aamu olisi hyvä käydä myös ne läpi, että varmasti muistuu mieleen, mitä on tulossa. Välillä on itsellenikin hämmästyttävää, miten joillekin oppilaille on niin uskomattoman tärkeää tarkka, tiukka struktuuri ja asioiden eteneminen aina samalla tavalla. Ja strukturoituahan luokan toiminta onkin. Toisaalta se on itsellekin helpompaa! Kun ei muista, mitä sillä tunnilla piti tehdä, voi vain vilkaista taululta tuntistruktuuria... "Opetus, paritehtävä, kirjat esiin ja tehtäviä, peli." Ei kun hommiin!

Hyvillä mielin töissä!

Näin uutena opena voin kyllä olla erittäin tyytyväinen yhdestä asiasta: tuntuu oikein hyvältä olla työyhteisössä. Ei oo tullut kyllä ainuttakaan ikävää kommenttia mun nuoruudesta ja kokemattomuudesta. Enemmänkin on tuntunut siltä, että apua oikeasti kaikki ajattelee, että mä oon ihan oikea ope. Ja niin sitä on siihen rooliin sitten helposti sujahtanutkin.

On niin monta asiaa, mitkä on hyvin. Se, että aamuisin lähtee mielellään töihin. Se, että jos kahvitauon ehtii pitää, virkistää seura aina kovasti päivää. Se, että opehuoneessa voi oikeasti jutella kaikkien kanssa. Ei tarvi miettiä mihin istuu.

Kiirettä toki pitää.Yritän, että ehtisi edes yhden tauon pitää päivässä, ja että silloin ehtisi edes viideksi minuutiksi opehuoneeseen. Miten joku voi ehtiä sinne useammin? Usein eka välkkä on vasta ruuan jälkeen, ja kun oon hidas syömään, menee se usein syödessä. Seuraava välkkä onkin usein ulkovalvonta. Sitten kenties ehtii se tauonkin pitää. Jos pitää yhdeksästä kolmeen vetää ilman hengähdystä, niin happi kyllä loppuu. Ehkä jos olis aikaa suunnitella tunteja paremmin, niin olis enempi taukoja?

Sitäkin oon miettinyt, että mikähän vois olla hyvä tuntimäärä opetusta. Paljonko on sopivasti? Nyt sai toivoa ens vuoden tunteja. Laitoin saman kuin nyt, 26 tuntia. Sen lisäksi mun lukujärjestyksessä on 1 tunti tukiopetusta ja 3 tuntia YT:tä, joka joskus venyy vieläkin enemmän. Eli siis vähintään 30 tuntia on lukkarissa joka viikko. Siihen päälle hojksit, kaikki lakimuutoksen myötä tulleet muut paperityöt, juoksevien asioitten hoitaminen ja wilman kanssa säätäminen. Ite tuntien suunnitteluun ei meinaa jäädä juurikaan aikaa.

Mutta hyvin jaksan töissä ja mielelläni töitä teen ja töihin meen! Vielä en siis odottele kesälomaa. :)

pitkät päivät, sotkuiset paikat

Ei kahdeksan tunnin työpäivät mitenkään onnistu. Viime viikolla kolme päivää onnistui, loppuviikosta tuli sitten tehtyä senkin edestä hommia. Tänään taas melkein kellon ympäri.

Toisaalta tykkään kyllä tehdä työtä. Ongelma vain on siinä, että ei ole muuta elämään. Vuorokaudesta loppuu tunnit. Eikä se aika edes mene tuntien suunnitteluun, en oikein edes tiedä mihin sitten.

Tänään se ainakin meni pöydän järjestelyyn. Pöydälle on tulossa tietokone, mikä olisi ollut sula mahdottomuus, ellen olisi raivannut sitä. Menee hermot, kun paperit on AINA hukassa. Aiheuttaa tunneillakin hämminkiä, kun pitäisi ruveta tekemään jotain, mutta en löydä tehtäviä... Kirjoja kun ei kovin ahkerasti käytetä, vaan on niin paljon kaikkea oheishärpäkettä, monisteita, välineitä, pelejä ym.

Nyt mulla on raivattu mun opepöydän pinot: oppiaineiden kirjat, opeoppaat, ajankohtaiset jutut ja monistelaatikko. Tuon monistelaatikon vois kyllä vielä laittaa kaappiin. Harmi vain, kun sitten tavaroita saa hakea luokan perältä ja kaukaa, kun opepöydän lähellä ei ole kaappia, johon mahtuisi A4-paperit.

Muutama laatikko ite opepöydässä onneksi on. Tosin nekin täyttyy aina. Alimmassa on puoliksi käytetyt paperit, joista toisen puolen voi käyttää (oon säästäjä, hirveesti sitä paperia kyllä tuhlaantuisi muuten). Muissa parissa laatikossa ei kyllä enää ole mitään järjestystä. Pitäisi raivata ne kokonaan.

Takakaapissa on mappeja. Testejä (tyhjiä), luokan kansio (oppilaiden tiedot, vanhat kokeet ym.), kansioita eri oppiaineille (pääosin tyhjinä ja kaikki monisteet isoina pinoina siellä täällä). OON TOIVOTON! Töissä ja kotona ja autossa yhtä sotkuista.