sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Työmatka

Työmatkat ovat olleet viime päivinä paljon mielessä. Jännitys siitä, käynnistyykö auto aamuisin ja toisaalta ihan kauhea ajokeli.

Joka päivä huristelen vajaat 45 kilometriä töihin. Ennen meidän taloudessa ei ole ollut autoa, nyt töitten takia on. Eka vuosi auton kanssa siis menossa. Kun tuli kovat pakkaset, alkoi jänskättää auton käynnistyminen. Kotona ei ole tolppapaikkaa, joten kylmänä pitää käynnistää. Tähän mennessä on aina käynnistynyt. Tänään teki tiukkaa, kesti varmaan puoli minuuttia ennen kuin hurahti moottori. Tietysti höystettynä kauhealla metelillä ja hajulla. Mutta käynnistyi!

Ja nuo ajokelit! Ihan mahdotonta. Pelkkää valkoista ympärillä ja yrittää vain etsiä jostain punaiset takavalot, että tietää, mihin suuntaan pitäisi ajaa. Varaan aina paljon aikaa työmatkaan. Ei oo kiire, ei oo hoppu. Joskus voi joutua odottamaan, jos on tapahtunut onnettomuuksia. Se on aina vähän karmaisevaa. Etukäteen kesällä jännitin kovasti talvikelejä. Mutta kylläpä ne nyt siinä menee, vaikkei yhtään herkkua olekaan.

Työmatka kestää kesällä 35 minuuttia, talvella n. 40 minuuttia, huonolla kelillä vähän enemmän. Se on mun mielestä oikein mukava ja rento aika. Rauhallinen aloitus päivälle, tällaiselle aamukärttyiselle, joka tarvii aikaa. Ja toisaalta työpäivän jälkeen aika tyhjätä pää, ehkä vähän käydä läpi työasioita ja toisaalta aikaa suunnata ajatukset muualle.

Ihan hiljaisuudessa en työmatkoja ajele. Syksyllä kuuntelin paljon radiota. YleX:n jumputusmusiikki alkoi kuitenkin olla aika kyllästyttävää, samoin Grooven mainokset. Joulukuussa pelasti jouluradio. Kuuntelen musaa myös muistikortilta, mutta sinne pitäis varmaan laittaa joitakin uusia biisejä. Tammikuussa tutustuin Yle Puheeseen. On muuten hyvä kanava. Hyvät uutiset. Ja mielenkiintoisia aiheita. Eikä ainakaan ole huonoa musaa, kun ei ole mitään musaa. Voin suositella.

Töihin pitää lähteä aamuisin mieluusti jo seitsemältä. Lämmitystolppapaikat kun menee sitä mukaa, kuka ehtii ensin. Jonkin verran koitan autoa säästää, joten yritänkin aina ehtiä pistokkeen päähän. Siis ajoissa myös nukkumaan. Huomenna on tulossa aika rankkaa työpäivä, joten unta tarvitaan...

2 kommenttia:

  1. Mä kuljen töihin bussilla. Bussipysäkki on onneksi n. 10 minuutin päässä kotoa ja vaikka kunta vaihtuukin välissä, ei matka kestä kuin noin vartin. Kotoa pitää kuitenkin lähteä 6:40 ja koululla olen sitten n. klo 7:15. Tykkään olla ajoissa ja aamulla rauhassa järjestellä tulevia tunteja, joten ei haittaa ollenkaan. Kohta tosin muutamme, ja sieltä bussilla kulkeminen ei ole yhtä helppoa kuin täältä, joten saa nähdä, tuleeko eteen oman auton osto vielä ennen ensi syksyä...

    VastaaPoista
  2. Joo autossa istuminen on parhaimmillaan tosi nautinnollista. Oma hetki rauhottumiseen ja olemiseen, siitä penkiltä kun ei kertakaikkiaan pääse mihinkään, ei voi tsekata maileja (ethän?!) eikä juosta hellan ja jääkaapin väliä eikä voi kuin kuunnella radiota tai hiljaisuutta. Olettaen nyt että yksin ollaan matkassa. Kaipaisin välillä sellaista omaa hetkeä :)

    VastaaPoista