Työrauha luokkaan?

Tämän viikon suurin "projekti" töissä on saada luokkaan työrauha. Aiemmat keinot ei ole selvästi toimineet, joten uusia lähdettiin hakemaan. Ongelma on tullut siinä, että kun yksi omaehtoinen oppilas lähtee karkuteille tai muuten vain sompailemaan luokassa, on luokan ainut ohjaaja kiinni tässä oppilaassa. Näin kaikki muut oppilaat jää opettajalle. Ja kaiken lisäksi yhden oppilaan sooloilu saa kovan sekamelskan luokassa aikaan.

Nyt on sitten varattu psykologia niin oppilaalle kuin opettajallekin. Eli toisin sanoen aika oppilashuoltoryhmään keskustelemaan tilanteesta. Ja mun psykologin aika koskee siis työnohjausta, joka alkaa ens viikon tiistaina, jee! Vaikkakaan ei kuulu työaikaan...

Työrauhaa luokkaan on pyritty saamaan sääntöjen ahkeralla opiskelulla, liikennevalosysteemillä ja ytimekkäillä ohjeistuksilla. Toivottavasti tästä on jollekin apua, koska ite olisin aloittelevana opena halunnut kuulla vinkkejä työrauhan saamiseen jostain. Nyt poimin vinkit opiskelukaverilta, Saloviidan Työrauha luokkaan -kirjasta ja omasta päästäni.

Sääntöjen käsittely
Joka päivä alkaa luokassa viikonpäivän ja päivämäärän merkitsemisellä sekä päiväjärjestyksen läpikäymisellä (sen päivän lukkari on kuvina taululla). Tämän jälkeen kysyn oppilailta, mitä sääntöjä luokassa on. Jokaisen säännön kohdalla pysähdytään miettimään, millaista käytöstä on tämän säännön vastainen toiminta. Tämän jälkeen mietitään, miten toimitaan, kun tätä sääntöä noudatetaan. Ihan konkreettisia esimerkkejä.

Luokan säännöt on luokan edessä A3-kokoisena plakaattina.

Tämän lisäksi meillä on vielä "käytäväsäännöt", miten toimitaan kun lähdetään välitunnille, ruokalaan tai mihin vain luokan ulkopuolelle. Nämäkin käydään usein läpi, mutta niihin ei käytetä niin paljon aikaa. Ne käydään läpi mahdollisesti siinä vaiheessa, kun ollaan lähdössä pois luokasta.

Liikennevalot ja selkeä ohjeistus
Taulun yläosassa lukee jokaisen oppilaan nimi. Nimen alla on halkaisijaltaan joku 15-20-senttinen liikennevalo. Tunnin alussa, jokaisella oppilaalla on vihreä valo. Jos oppilas toimii sääntöjen vastaisesti, huomautan asiasta ja vaihdan keltaisen valon vihreän tilalle. Jos edelleen, annan ensimmäisen huomautuksen keltainen valo päällä, eli vedän viivan taululle keltaisen valon alle. Jos sääntöjen vastainen toiminta jatkuu edelleen, huomautan toisen kerran ja vedän toisen viivan. Oppilaalla on vielä mahdollisuus korjata toimintansa. Jos sääntöjen vastainen toiminta jatkuu edelleen, pärähtää lopulta punainen valo. Kun valo on keltaisella tai punaisella ja oppilas alkaa käyttäytyä hyvin, vaihdan valon takaisin vihreäksi.

Toistaiseksi punaisesta valosta ei seuraa mitään. Jos/kun siitä jotain seuraa, niin laitan jokaisen tunnin "liikennevalovärin" wilman kautta vanhemmille tiedoksi. Siellä on valmiina järjestelmä, jossa voi vain klikata miten mikin tunti on kulunut. Tällä hetkellä liikennevalot on toiminu hyvin ilman tuotakin, mutta ehkä välitän kotiin viestiä nyt kun ollaan (niin oppilaat kuin opekin) opetellut tätä uutta systeemiä.

Tärkeänä liikennevalojen käytössä pidän pelkistettyä kielenkäyttöä. Kun huomautan oppilaalle sääntöjen vastaisesta toiminnasta, teen sen melkein aina samalla kaavalla: "Ville, et istu omalla paikallasi. Se on sääntöjen vastaista. Mene istumaan omalle paikallesi." Ja samalla näytän seurausta. Pointtina:
1. Mitä oppilas tekee.
2. Toiminta on sääntöjen vastaista.
3. Mitä oppilaan sen sijaan tulee tehdä.

Ja edelleen "Ville, huomautan sinua nyt ensimmäisen kerran. Et tottele aikuista [ohjaaja tai opettaja usein toistanut jonkun yksinkertaisen toiminnan, jota oppilas ei tottele]. Se on sääntöjen vastaista. Laita pulpetin kansi kiinni." Ja sama "Ville, huomautan sinua nyt toisen kerran...." Lopulta. "Ville, et tottele aikuista. Se on sääntöjen vastaista. Laita pulpetin kansi kiinni. Tämä on nyt erittäin huonoa käytöstä." Ja samalla pidän huolen, että oppilas huomaa kuinka pläjäytän punaista tauluun.

Ja kun oppilas käyttäytyy taas sääntöjen mukaan, katson häntä silmiin, näytän vihreää valoa ja vaihdan sen taululle näkyviin. Toisinaan sanon hiljaisesti oppilaan nimen, että saan hänen huomion. Ihan ekoina päivinä myös sanoin "Ville, annat hyvin työrauhan muille".

Toisinaan tulee käytettyä myös fraasia "Ville, tunti on alkanut, etkä istu omalla paikalla. Huomaatko, kaikki muut joutuvat odottamaan sinua." Ja muutenkin annan myös toki sanattomiakin vihjauksia, että en ihan joka asiasta rupea heti liikennevaloja vaihtelemaan. Silti niiden rämpläämiseen menee yhden tunnin aikana yllättävän paljon aikaa. Mutta jaksan uskoa, että nyt kannattaa sitä aikaa tuhlata. Sillä. Viimeisen kolmen päivän aikan työskentely luokassa on selvästi rauhoittunut. Tänään yksi oppilas viittasi: "Jos aina olisi näin hiljaista kun tehdään tehtäviä!" Niinpä.

Työrauha-asioista ei meidän koulutuksessa puhuttu mitään. Millaisia muita keinoja löytyy työrauhan tueksi?