Työmatka

Työmatkat ovat olleet viime päivinä paljon mielessä. Jännitys siitä, käynnistyykö auto aamuisin ja toisaalta ihan kauhea ajokeli.

Joka päivä huristelen vajaat 45 kilometriä töihin. Ennen meidän taloudessa ei ole ollut autoa, nyt töitten takia on. Eka vuosi auton kanssa siis menossa. Kun tuli kovat pakkaset, alkoi jänskättää auton käynnistyminen. Kotona ei ole tolppapaikkaa, joten kylmänä pitää käynnistää. Tähän mennessä on aina käynnistynyt. Tänään teki tiukkaa, kesti varmaan puoli minuuttia ennen kuin hurahti moottori. Tietysti höystettynä kauhealla metelillä ja hajulla. Mutta käynnistyi!

Ja nuo ajokelit! Ihan mahdotonta. Pelkkää valkoista ympärillä ja yrittää vain etsiä jostain punaiset takavalot, että tietää, mihin suuntaan pitäisi ajaa. Varaan aina paljon aikaa työmatkaan. Ei oo kiire, ei oo hoppu. Joskus voi joutua odottamaan, jos on tapahtunut onnettomuuksia. Se on aina vähän karmaisevaa. Etukäteen kesällä jännitin kovasti talvikelejä. Mutta kylläpä ne nyt siinä menee, vaikkei yhtään herkkua olekaan.

Työmatka kestää kesällä 35 minuuttia, talvella n. 40 minuuttia, huonolla kelillä vähän enemmän. Se on mun mielestä oikein mukava ja rento aika. Rauhallinen aloitus päivälle, tällaiselle aamukärttyiselle, joka tarvii aikaa. Ja toisaalta työpäivän jälkeen aika tyhjätä pää, ehkä vähän käydä läpi työasioita ja toisaalta aikaa suunnata ajatukset muualle.

Ihan hiljaisuudessa en työmatkoja ajele. Syksyllä kuuntelin paljon radiota. YleX:n jumputusmusiikki alkoi kuitenkin olla aika kyllästyttävää, samoin Grooven mainokset. Joulukuussa pelasti jouluradio. Kuuntelen musaa myös muistikortilta, mutta sinne pitäis varmaan laittaa joitakin uusia biisejä. Tammikuussa tutustuin Yle Puheeseen. On muuten hyvä kanava. Hyvät uutiset. Ja mielenkiintoisia aiheita. Eikä ainakaan ole huonoa musaa, kun ei ole mitään musaa. Voin suositella.

Töihin pitää lähteä aamuisin mieluusti jo seitsemältä. Lämmitystolppapaikat kun menee sitä mukaa, kuka ehtii ensin. Jonkin verran koitan autoa säästää, joten yritänkin aina ehtiä pistokkeen päähän. Siis ajoissa myös nukkumaan. Huomenna on tulossa aika rankkaa työpäivä, joten unta tarvitaan...

Ikäviä puolia

Tänään oli töissä vähän hiljaista. Aikuisten väliset asiat on joskus vaikeita. Oon joutunut töissä ottamaan esiin ikävän asian, jonka tiesin jo etukäteen aiheuttavan pahaa mieltä. Mielestäni se nyt kuitenkin oli mun tehtävä luokan opettajana. Ja vahvasti oon sanojeni takana. Onneksi on työnohjaus, joka auttaa näissä tilanteissa. Toivottavasti. Odotan jo niin huomista. Vaivaa, jos ei saa puhuttua asioita. Mutta aika sopivan ammattikuoren sitä on saanut ittelle jo rakennettua. Varsinkin jos osaa valmistautua tilanteisiin, jolloin tietää jonkun tunkeutuvan ikävästi iholle. Kyllä nämä työyhteisön asiat on välillä vaan niin vaikeita, vaikka koenkin, että koulussa on hyvä työyhteisö ja työilmapiiri. Ennen kaikkea tärkeää on, kun tuntee saavansa ylempää tukea. Kun vain osaisi itse jatkossa toimia varovasti ja viisaasti tämän asian kanssa.

Sosiogrammi

Tilannekatsaus: luokan aikuiset tekee hyvillä mielin töitä, ei ota mikään pattiin. Tunneilla hommat sujuu hyvin, työrauha on hurjasti edistynyt. Mitähän sitten? On hienoa huomata, että nyt voidaan lähteä työstämään uusia asioita. Perusta kunnossa. Vaikka työtähän sekin aina vaatii.

Tein tänään sosiogrammin, kaavion oppilaiden suhteista. Oppilaat sai ensin tehtävän:
- kirjoita paperille 2-3 oppilaan nimi, kenen vieressä haluaisit istua tai kenen kanssa haluaisit tehdä ryhmätöitä
- kirjoita paperille yhden oppilaan nimi, kenen vieressä et haluaisi istua tai kenen kanssa et haluaisi tehdä ryhmätöitä

Tämän jälkeen kirjoitin oppilaiden nimet isoon ympyrään. Ympyrästä vetelin nuolia oppilaista toiseen: sinisellä nuolet, kun haluttiin olla toisen kanssa, punaisella jos taas ei. Ja vahvistin vielä tummemmiksi yhteydet, jotka oli molemminpuolisia. Tuli myös sellaisia tilanteita, joissa toinen oppilas olisi halunnut toisen viereen, mutta toinen taas halusi olla vähiten tämän kanssa tekemisissä.

Oli kyllä hyvä kaavio! Tänään oli myös palaveri-aikaa, juteltiin öpaut 1,5 tuntia tän pohjalta ja mietittiin luokkaa ja sosiaalisia suhteita. Ja miten voisi tukea sosiaalisten taitojen kehittymistä. Mitkä on kullakin ne pulmakohdat. Miksi jollekin on paljon sinisiä nuolia. Miksi jollekin punaisia. Miksi joihinkin ei ole mitään nuolia.

Suosittelen sosiogrammin tekemistä luokassa! Ei vaadi kuin muutaman minuutin, mutta antaa paljon infoa ja hyvää pohjaa työn suunnittelulle. Seuraavaksi vielä havainnoidaan lisää kaveritilanteita ja mietitään, mihin asioihin ruvetaan erityisesti panostamaan. Onko ideoita tai materiaalivinkkejä sosiaalisten taitojen ja luokkahengen kehittämiseen? KiVa-koulun matsku on ainakin toimiva.

Struktuuria jos jonkinmoista

Onpa ollut rauhalliset kaksi ekaa päivää töissä. Tää kun pysyis jatkossakin. Kylläpä ne osaa hyvin pyytää puheenvuoron. Eikä oo tarvinnu riitojakaan selvitellä.

Nyt vihdoinkin aloitin sen, mitä piti jo silloin alkusyksystä. Näinkö tää aika menee... Nimittäin myös tuntikohtaisen struktuurin. Aamuisin käydään aina päiväjärjestys taululta läpi. Siellä näkyy kuvina mitä tapahtuu milloinkin. Tässä ihan alkusyksynä räpsäisty vanha kuva, niin saa vähän käsitystä, mitä meidän valkotaululla aina on:

Siellä on siis tuollaisilla kuvilla tunnit merkattu. Epämääräisesti huitaissut viivat kuvien välissä on välitunteja. Nykyään päivästruktuurista löytyy:

- kuvat jokaiselle tunnille / asialle
- punainen nuoli näyttää, missä mennään
- välitunnit on merkitty vihreällä viivalla
- kuvien oikealla puolella on merkitty punaisella yhden oppilaan integraatio-/oppimisryhmätunnit tiettyjen tuntien kohdalle (tyyliin A - Miia eli Annikka menee Miian tunnille)
- oikealle puolelle on myös merkitty milloin tältä oppilaalta loppuu koulu
- kuvien vasemalle puolelle on merkitty parin muun oppilaan integraatiotunnit

- lisäksi merkkaan tuohon terveydenhoitajakäynnit ym. oppilaiden asiat, joita ei muuten muista (näitä harvemmin)

Aamulla käydään struktuuri läpi. Ruokatunnin kohdalla joku oppilas tulee aina lukemaan ruokalistalta mitä on ruokana.

Päivästruktuurin lisäksi valkotaululle tulee yksi oppilas aina kirjoittamaan päivämäärän (ja lukee samalla nimipäivät) ja yksi tulee kirjoittamaan viikonpäivän. Lisäksi valkotaululla näkyy vasemmassa reunassa läksyt: värikuva läksykirjan kannesta ja vieressä sivunumero. Taululta näkee näin koko ajan, mitkä kirjat pitää olla repussa eli mistä on tullut läksyä. Lisäksi taululle on merkattu kokeet.

Tein jo syksyllä valmiiksi kuvia myös tuntistruktuuriin, mutta vasta nyt sain ne käyttöön asti. Olisi pitänyt ottaa jo aikoja sitten... Tuntistruktuurin käyttö hakee vielä muotoaan (vinkit otetaan vastaan!) ja kuviakin pitäisi tehdä vielä lisää erilaisia. Yhden oppitunnin kuvat voivat olla esimerkiksi:
- läksyjen tarkistus (kuva kirjasta/vihosta)
- kuuntele opetusta (kuva opesta taululla)
- kirjoita taululle (kuva oppilaasta taululla)
- ota kirja esiin (kuva kirjasta ja sen lisäksi vielä iso värikopiokuva esiin otettavasta kirjasta ja sivunumero)
- lue
- keskustele parin kanssa (kaks naamaa)
- tee tehtäviä (kuva oppilaasta pulpetilla)

Taululta näkee siis, missä kohtaa tuntia mennään ja mitä pitäisi tehdä, mikä kirjan sivu esimerkiksi olla auki. Siitä näkee myös, mitä on vielä tuleman. Tämmöisen struktuurin käyttö tietysti edellyttää, että tuntien täytyy olla jotenkin etukäteen suunniteltuja. ;) Ehkä tämä auttaa siis muakin tässä työssä (tai vain työllistää enemmän).

Onko muita kokemuksia tai vinkkejä struktuurien käytöstä?

Takaisin töihin

Kylläpä tuli hyvä fiilis edellisen postauksen ja puolen tunnin töitten tekemisen jälkeen! Suunnittelin noita musajuttuja, jotka oli jo useamman illan vaivanneet mieltä. Sen jälkeen ei vaivannut enää kertaakaan. Sen sijaan työasiat oli jonkin verran hyvällä tavalla mielessä: tuli kovasti uusia ideoita oman luokan opetukseen. On jännä huomata, miten niin hirveesti nuo muut luokat vie intoa ja energiaa oman luokan opetuksesta. Haluaisin toisaalta niin keskittyä vain yhteen luokkaan. Toisaalta siitäpä se palkka tulee, kun pitää ylitunteja.

Oon ollut aina kova visioimaan kaikkea ja sitten vain osa toteutuu. Mutta väliäkö sillä? Ekan kuukauden projektina on nyt tehdä luokan omaa lehtä. Se ei kylläkään ole mun projekti, vaan luokassa olevan harjoittelijan projekti. Harmi vain, että harjoittelija on seuraavat 2 viikkoa sairaslomalla, joten katotaan miten projektin käy. Haluaisin tietysti olla tukena tälle projektille, mutta en halua sen takia lisätä omaa hurjaa työtuntimäärääni. Kun nyt kävi ikävä sairastuminen.

Visio olisi saada myös ympäristö- ja luonnontiedon opetusta enemmän siihen suuntaan, että liikuttaisiin ulkona. Se vaatii kuitenkin hyvää suunnittelua. Matikka on jo suht hyvässä kuosissa, on toiminnallisuutta, pelejä, ryhmähommia. Äikkään on visiot myös. Enemmän pitää ite nyt keskittyä niihin oppilaisiin, joilla nämä aineet on yksilöllistetty. Ja muutamalle muulle kenties tukiopetusta.

En oo kyllä mitään erityistä suunnitellut huomiselle, ekalle koulupäivälle. Eka tunti taitaa mennä joululomasta kertomiseen. Ja tarkoitus olisi piirtää siitä muutama pieni kuva / sarjakuva ja kirjoittaa myös. Loppupäivästä kenties jotain yhteistä peliä tai pienissä ryhmissä puuhastelua. Ja Ronja Ryövärintyttären lukemista.

Syksyllä aloitettiin lukemaan Ronjaa. Aluksi kirja sai nuivan vastaanoton. Ymmärsin, että se johtuu siitä, että oppilaat ei vaan ole tottuneet kuuntelemaan luettua ja toisaalta sanavarasto on niin kovin suppea, että ymmärtäminenkin on heikkoa. Nyt oppilaat ovat kuitenkin jo tarinassa sisällä. Osa kyseleekin, että koska taas luetaan. Se tuntuu hienolta. Motorinen levottomuuskin on vähentynyt lukutilanteissa, vaikka aina onkin ollut kaikenmaailman tyynyä ja stressipalloa oppilaiden käytössä.

Nyt loppupäivistä on kovasti tehnyt jo mieli suunnitella omien oppilaiden kevättä. Tällaisella mielellä onkin hyvä mennä huomenna töihin. Yritän mennä töihin nyt niin, että ehdin aamuisin tehdä töitä tunnin ennen varsinaisten oppituntien alkua. Oppituntien jälkeen jää sitten toinen tunti aikaa. Nyt yritän tiukasti nipistää työpäivät kahdeksaan tuntiin. Onnistuneekohan?

Rentoa lomailua?

Oon vältellyt blogiani. Pitäisi kai olla nyt rentoa lomaa? Iltaisin pyörii työjutut mielessä. Ahdistavasti. Haluaisin niistä eroon. Ja tää blogikin liittyy työasioihin, joitten ajattelemista oon yrittänyt vältellä. On epäfiilis.

Loman alkaessa oli tunnelmat katossa. Tuntui, että on ollut oikein hyvä syksy. Paljon on menty eteenpäin. Työrauhaa ja koululaisena toimimista on harjoiteltu. Ite on oppinut paljon, tosin paljon on opittavaakin. Haluaisin enemmän huomata asioita, mitä luokassa tapahtuu. Sitä on kai niin sokea, kun samalla yrittää opettaa.

Mikä ahdistaa? Oman luokan opetus ei. Mielessä on ajatuksia keväälle. Superpanostusta omien tarinoiden kirjoittamiseen ja luetun ymmärtämiseen. Hommasin kunnon matskutkin joulukuun lopussa valmiiksi, että nyt tammikuussa on helppo aloittaa.

Mua jostain syystä ahdistaa eniten musiikin opetus. Vaikka senhän piti olla mun vahvuus! Ja ehkä siksi ahdistaakin. Ja mulla on sitä niin monta tuntia viikossa. Ja niin erilaisille ryhmille. Yhden porukan kanssa ollaan lopulta ajauduttu pääasiassa laulamaan. Tai no okei, on soitettukin. Muutamat kitaraa, pari pianoa. Ja no rytmisoittimia. Ja oli kolme tuntia kantelettakin. Periaatteessa vähän kansanmusiikistakin, kuunneltiinkin ja selitin. Se on perjantain vipa tunti ja oon silloin usein väsynyt, eikä oo jaksanut välttämättä kehitellä mitään erityisen hienoa tunnille. Joskus sen tunnin jälkeen on tosi hyvä fiilis, usein yhtä väsynyt kuin tuntia aloittaessa.

Onneksi just viimeisinä työpäivinä juttelin tästä kollegan kanssa, joka tuntee porukkaa. Sain purkaa ahdistusta ja sain joitakin ideoita. Mistä vaan löytyy aika kaikkeen valmisteluun? Ja mistä löytyy aika siihen, että saisin ohjaajille selitettyä, mitä tehdä? Jos vaikka harjoitellaan biisiä useassa eri ryhmässä ja ohjaajat on ohjaamassa osaa ryhmiä.

Mulla oli kyllä videospektaakkelisuunnitelma tälle kevään ekalle tunnille. Ei taida onnistua, menin nimittäin tiputtamaan ja hajottamaan videotykin toisiksi vipana työpäivänä ennen joululomaa! Kaiken lisäksi se oli ihan uusi, muutaman viikon vanha... No, uusi vuosi - uudet rahat, eikös?

Aattelin nyt välttelyn sijaan tehdä hetken töitä, josko se helpottaisi oloa. Maanantai omien oppilaitten kanssa nyt sujuu ekstempore vaikka päällä seisten, ei siinä mitään. Mutta jos kirjoittais ihan selkeesti itelleen ylös, mikä itteä niin vaivaa tuossa yhdessä tunnissa. Ja mitä niille asioille vois tehdä.

Muuten en oo mitään työasioita tehnyt minuuttiakaan lomalla. En halua avata edes Opettaja-lehteä. Ja kyllä tää lomailulta on tuntunutkin. Kun vain pääsisi eroon jokailtaisesta työasioiden miettimisestä.

Joulu lähestyy

Joulu lähestyy. Enää 9 työpäivää. Todistukset pitäisi tehdä. Oon ollut niin asialla, että en edes tiedä, millaiset todistukset tuolla koulussa annetaan... Sen tiedän, että sanallinen arviointi, mutta asteikosta/vaihtoehdoista ym. en kyllä tiiä yhtään mitään. Plus pitää antaa monelle muun luokan oppilaallekin arviointi niistä tunneista joista niille pidän. En olisi sitä ite ees muistanut ja tajunnut tän kaiken härdellin keskellä, ellei joku ope olis tullut sitä multa jo kyselemään. Että mitäs arvosanoja hänen oppilailleen aion kirjotella.

Joulujuhla on onneksi jo nyt alkavalla viikolla. Voi ihan viimeisen viikon rauhoittaa sitten ihan muihin hommiin. Loppuajasta voi harjoitella entistä enemmän yhdessä olemista ja porukkana toimimista. Se kun on tuon luokan kanssa joskus haasteellista. Vaikka syksyn aikana on ollut monia positiivisia yllätyksiä pari- ja ryhmätyöskentelyssä.

Nyt kulunut viikko oli kuitenkin aikamoista härdelliä. Luokassa ei ollut loppuviikosta kumpikaan vakituinen kouluohjaaja, vaan vain minä ja yksi sijainen. Eli yks aikuinen liian vähä. Mikä näkyi heti. Ja sen lisäksi on ollut vähän sellasta aikaa, että jotkut oppilaat olis tarvinnut enempi tukea arjen asioissa, niin arki on vähän härdelliä, kun aikuisia ei vain ole. Innolla lähden kuitenkin nyt tokavikaan viikkoon.

Oon onnistunut nyt hyvin siinä, että en tuo töitä kotiin. En tuo melkein ollenkaan enää. On ollut viikkoja, jolloin en oo tehnyt yhtään töitä kotona. Joskus oon saattanu tehdä ihan vähän. Töissä kuitenkin venyy illat. Yritänkin nyt mennä koululle aamulla hyvissä ajoin, jotta sitten iltapäivästä ei veny päivä. Aamu-unisena se ei ole aina ollut herkkua, mulla on myös tosi heittelevä unirytmi. Nyt kuitenkin meen nukkumaan ja kello on vasta kymmenen. Tosin puolisen tuntia menee kun vielä rauhassa pesee hampaat ja lukee vähän kirja ja ja...

PS: Jouluihmisenä tämä joulunaika on ihanaa! On leppoisaa istuksella läppäröimässä jouluisessa olkkarissa ja tuoksutella kuusen tuoksua, joka tuotiin vähän etuajassa sisälle...