Hyvillä mielin töissä!

Näin uutena opena voin kyllä olla erittäin tyytyväinen yhdestä asiasta: tuntuu oikein hyvältä olla työyhteisössä. Ei oo tullut kyllä ainuttakaan ikävää kommenttia mun nuoruudesta ja kokemattomuudesta. Enemmänkin on tuntunut siltä, että apua oikeasti kaikki ajattelee, että mä oon ihan oikea ope. Ja niin sitä on siihen rooliin sitten helposti sujahtanutkin.

On niin monta asiaa, mitkä on hyvin. Se, että aamuisin lähtee mielellään töihin. Se, että jos kahvitauon ehtii pitää, virkistää seura aina kovasti päivää. Se, että opehuoneessa voi oikeasti jutella kaikkien kanssa. Ei tarvi miettiä mihin istuu.

Kiirettä toki pitää.Yritän, että ehtisi edes yhden tauon pitää päivässä, ja että silloin ehtisi edes viideksi minuutiksi opehuoneeseen. Miten joku voi ehtiä sinne useammin? Usein eka välkkä on vasta ruuan jälkeen, ja kun oon hidas syömään, menee se usein syödessä. Seuraava välkkä onkin usein ulkovalvonta. Sitten kenties ehtii se tauonkin pitää. Jos pitää yhdeksästä kolmeen vetää ilman hengähdystä, niin happi kyllä loppuu. Ehkä jos olis aikaa suunnitella tunteja paremmin, niin olis enempi taukoja?

Sitäkin oon miettinyt, että mikähän vois olla hyvä tuntimäärä opetusta. Paljonko on sopivasti? Nyt sai toivoa ens vuoden tunteja. Laitoin saman kuin nyt, 26 tuntia. Sen lisäksi mun lukujärjestyksessä on 1 tunti tukiopetusta ja 3 tuntia YT:tä, joka joskus venyy vieläkin enemmän. Eli siis vähintään 30 tuntia on lukkarissa joka viikko. Siihen päälle hojksit, kaikki lakimuutoksen myötä tulleet muut paperityöt, juoksevien asioitten hoitaminen ja wilman kanssa säätäminen. Ite tuntien suunnitteluun ei meinaa jäädä juurikaan aikaa.

Mutta hyvin jaksan töissä ja mielelläni töitä teen ja töihin meen! Vielä en siis odottele kesälomaa. :)

Ikäviä puolia

Tänään oli töissä vähän hiljaista. Aikuisten väliset asiat on joskus vaikeita. Oon joutunut töissä ottamaan esiin ikävän asian, jonka tiesin jo etukäteen aiheuttavan pahaa mieltä. Mielestäni se nyt kuitenkin oli mun tehtävä luokan opettajana. Ja vahvasti oon sanojeni takana. Onneksi on työnohjaus, joka auttaa näissä tilanteissa. Toivottavasti. Odotan jo niin huomista. Vaivaa, jos ei saa puhuttua asioita. Mutta aika sopivan ammattikuoren sitä on saanut ittelle jo rakennettua. Varsinkin jos osaa valmistautua tilanteisiin, jolloin tietää jonkun tunkeutuvan ikävästi iholle. Kyllä nämä työyhteisön asiat on välillä vaan niin vaikeita, vaikka koenkin, että koulussa on hyvä työyhteisö ja työilmapiiri. Ennen kaikkea tärkeää on, kun tuntee saavansa ylempää tukea. Kun vain osaisi itse jatkossa toimia varovasti ja viisaasti tämän asian kanssa.