sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Riittävän hyvä opettaja?

Kurinpito luokassa, kuuleman mukaan niitä asioita, joiden kanssa uudet opettajat painii. Jep, minä myös.

Tuon luokan kanssa tulee mietittyä, että johtuuko se kaikki epäjärjestys oikeasti musta. Enkö vain osaa pitää kuria luokassa. On varmasti opettajia, jotka osaisi pitää paremmin kuria noille. Oppilaat kärsii ite siitä hälinästä. Eikö olis parempi että olis sitten joku toinen ope.

Yhden tunnin viikossa oppilaat on toisella opella. Siellä ne on aika rauhallisesti, mutta toisaalta sillä tunnilla harjoittelevat käsialaa, kirjoittavat mallista. Ne tunnit oli kyllä meilläkin kaikista hiljaisimpia. Silti tulee semmonen olo, että oon ihan surkea, kun noiden tuntien jälkeen ohjaaja kertoo, että kylläpä kaikki oli taas hiljaa. Tulee olo, että mitäs mä sitten tätä mun luokkaa edes opetan. Okei, vaikutusta oli tällä viikolla varmasti myös vähäisillä yöunilla, mutta viikon puolivälissä oli kyllä paskin olo koko tän syksyn aikana mitä on ollut. Paska olo siitä, että oon ite ihan surkea.

Vaikka. Monta kertaa oon kysynyt, niin samanlainen hälinä on kuulemma ollut koko viime vuodenkin luokassa. Ja silti epäuskoisena kysyn edelleen, että ihan oikeastiko. Kai se pitää uskoa, että ihan oikeasti. Mutta mä en halua että edes se sama jatkuu. Miten ihmeessä saan tuon luokan kuriin. Tiesin kyllä etukäteen, että se on vauhdikas. Semmonen maine sillä on. Mutta silti on olo, että en voi antaa asian olla noin, vaan järjestys pitää saada nyt keinolla millä hyvänsä.

On hyviäkin tunteja. Niiden jälkeen on olo, että wau. Yhden oppilaan kanssa on ollut erityisen paljon onnistumisia. Mutta ne päivät vaatii iteltä isoa henkistä panostusta. No sitä kai se koko erityisluokanopettajan työ on.

Kuuntelin lyhyen luennon aiheesta riittävän hyvä opettaja. Katariina Stenberg puhui, on kirjoittanut kirjankin. Voisi olla hyödyllistä lukea tämä opus.



Ehkä se luento laittoi vähän miettimään, että ei tarvitse olla paras opettaja vaan riittävän hyvä. Mitkä on ne omat vahvuudet opettajana. Näin nuorena opena kun vielä etsiskelee sitä omaa opettajan identiteettiä, opettajuutta. Vaikeina hetkinä voin katsella alla olevaa listaa, näissä oon hyvä:

  • empaattinen
  • osaan pitää kyllä kuria, luokka on haasteellinen
  • joustava koulun hektisessä arjessa ja muuttuvissa tilanteissa
  • positiivinen lähestymistapa asioihin
  • osaan keskittyä oppilaaseen ja oppimiseen, tärkeää ei ole oman spektaakkelin esittäminen luokan edessä
  • osaan luoda läheiset suhteet oppilaisiin
  • innostuvuus, ilmeikkyys
  • jämäkkyys ja selkeys

4 kommenttia:

  1. Hmm. Samoja ajatuksia äitinä. Uhmaikäisen äitinä. Että mitä mä teen väärin, kun muiden kanssa kyllä ollaan kiltisti ja hiljaa, vaan ei minun kanssa. Että ehkä sun luokkakin kärsii vain uhmaikää ja koettelee, että rakastatko sä niitä ehdoitta vaikka ne oiski älämölö. Näin sen täytyy olla.

    VastaaPoista
  2. Hmm. Taidettiin olla lauantaina samalla luennolla :)

    t. luokanopettaja ilmeisesti samasta kunnasta, mutta eri koulusta.

    VastaaPoista
  3. Onneksi huomaa jo, miten joiltakin oppilailta tuo uhmaus on loppunut. Vaikka suurin ongelma taitaa olla oman pään sisällä: kyllä meillä ennenkin käsialatunnit oli kaikista rauhallisimpia, nyt toinen opettaja on saanut "kunnian" pitää tämän rauhallisen tunnin. Nyt kun vähemmän väsyneenä asiaa miettii...

    Anonyymi: mukava huomata, että täällä käy joku lukemassa löpinöitäni. ;)

    VastaaPoista
  4. Olisin itse voinut kirjoittaa edellisen tekstisi, niin samanlaisia ajatuksia on itselläni pyörinyt mielessä työrauhan suhteen. Helpottavaa lukea että en ole ainoa näiden tuntemusten kanssa painiva :)

    VastaaPoista