Viimeinen viikko ennen syyslomaa, siis tämä viikko, oli todella kiireinen. Tein alkuviikosta töitä kellon ympäri, koska halusin saada kaikki hojksit valmiiksi ennen lomaa. Tai yksi palaveri on vielä myöhemmin erityisistä syistä johtuen. Nyt on kuitenkin helpottunut olo. Eikä työasiat paina näin lomalla mieltä.
Syksyn tunnelmat tiiviisti
Kävin läpi oon-paska-ope-kriisin. Luokanhan piti olla rauhallinen, jos oli ylempää tahoa uskominen. No, se oli hiljainen ehkä toissa vuonna, mutta ei enää viime vuonna. On mielenkiintoista, miten käytävillä kulkee juttuja, kuinka keväällä "luokka oli ottanut ohjat omiin käsiinsä", mutta ylemmille tahoille tällaista viestiä ei ollut kulkeutunut. En olisi niin vahvasti uskaltanut vaatia luokkaan toista ohjaajaa, ellen olisi ollut niin vakuuttunut siitä, että luokka on ollut noin "villi" koko kevään.
Nyt on hyvä fiilis töistä. Oon saanut myös työstäni ihan oikeasti kiitosta. Siitä, että toin esiin luokassa myös pitkään olleet ongelmat, joita aiemmin ei oltu sanottu ääneen, ja että tartuin toimeen. Nyt tiiän, että luokassa on menty parempaan suuntaan. Nyt oon hyvä ope.
LOMA!
Kiirehdin junalle kohti kotiseutua, lihakeittoa mikrossa, tallille. Loma ja kiireettömyys alkoi siitä, kun mutaiselle tallipihalle astuttua kuuli ensimmäisenä oman suomenpollen hirnunnan. Jostain pimeästä. Hevosen selkä oli lämmin. Kuu loisti kirkkaana, heitti varjon ratsukoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti