Töitä on nyt reilut kaksi viikkoa takana. Työpäivät on edelleen hyvin pitkiä, helposti 10 tuntia. Niin paljon tulee mietittyä sitä, millaiset asiat tuon luokan kanssa toimii. Että ei mene hulinaksi. Tai että jotain saadaan aikaankin.
On niin erilaista opettaa tuollaista luokkaa kuin samaa yleisopetuksen luokka-astetta, jollaista opetin siis keväällä. Oppilaat oli siellä tottunu lukemaan lukuaineiden kappaleet, joita tunnilla käsiteltiin. Mutta entä kun luetun ymmärtäminen on niin heikkoa, että ne kaikki asiat tulee opiskella muilla keinoin? Oikein naurattaa lueskella opeoppaita. Ei niin vaan ikinä onnistuis meidän luokassa, mitä siellä ehdotellaan. Silti pitäis saada samat asiat opetettua samassa ajassa. Sen miettiminen viekin paljon aikaa. Ja silti tuntuu että onko tän kahden viikon aikana oikeasti tehnyt mitään järkevää.
Pitäisi keksiä kaikkeen mahdolliseen oppimiseen toiminnallisuutta. Mutta toisaalta monet ryhmä- ja paritehtävät ei onnistu, ellei satu olemaan erityisen hyvä päivä. Välillä on sellainen turhautuminen, että ei mikään onnistu. Yksin työskentelykin on vaativaa toiminnanohjauksen pulmien vuoksi.
Toisaalta joka päivä oppii uusia asioita oppilaista. Ja vähitellen tulee enemmän rutiinia. Oppii myös, miten oppilaat kenties oppii.
Tämän viikon fiiliksiä:
- mun opetustyön tuloksellisuus on varmaan miinusasteita?
- missä välissä ehtii suunnitella, jos monena päivänä pelkkää opetusta ja palavereja on jo 7 tuntia?
- virkamääräystä ei ole vieläkään tullut, ja nyt allekirjoitettavassa lapussa opetusvelvollisuus on 24 - senhän pitäisi olla 22! en allekirjoita...
- koskaan ei ajattele mitään muuta kuin työtä...
- innostavaa työtä!
- miksi oi miksi pitää olla niin monelle muullekin luokalle opetusta, olisi niin tuttua ja turvallista opettaa vain omaa luokkaa
- eniten outoa pitää tuntia luokalle, jossa 11 oppilasta ja 5 ohjaajaa, niin paljon aikuisia - ja happikin loppuu
- kotiin tultua syön, katon samalla telkkaria, ja menenkin melkein heti nukkumaan herätäkseni aamulla taas töihin
- ei ole muuta elämää kuin työ työ työ
- toisaalta on tosi mukava tehdä työjuttuja
- toisaalta olisi mukava osata ajatella joskus jotain muuta kuin aina työjuttuja
- mä en taida puhua enää muusta kuin työstä?
Nyt pitäisi järjestelmällisesti miettiä vielä jokaisen oppilaan vahvuuksia ja pulmakohtia. Järjestelmällisyydellä tarkoitan jotain selkeää taulukointia asiasta. Ja miettiä mitä asioita pitää vielä testata. Ja miettiä, mistä asioista lähtee sitten jokaisen oppilaan kanssa liikkeelle. Vastoin periaatteita kannoin nyt viikonlopuksi töistä kotiin ison pinon oppilaiden tekemiä testejä ja kaikkia muitakin papereita. En ota tavaksi! En.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti