maanantai 22. elokuuta 2011

palkkio - behaviorismi

Ihme meininkiä joillakin yliopiston kursseilla, kun nähdään behaviorismi peikkona. Ite toki sain opiskella ympäristössä, jossa ymmärrettiin sen vahvuuksiakin. On se jännä miten monet keinot toimii.

Leima palkkiona. Laske sivun laskut, saat leiman. Tuntuu olevan hyvin motivoivaa myös oppilailla, joilla on suuria pulmia niin ite matikassa kuin suhtautumisessa siihen.

Tämän päivän uusi kokeilu: kun ruokailuun lähteminen, siirtymävaihe, sujuu hyvin koko luokalta, saa leiman. Kun leimoja on viisi, voidaan jonain päivänä sopia, että oppilaat saa tuoda kotoa pelejä, joita pelataan.

Toinen ongelma: oppilaat ei tuu sisälle välitunnilta kun kellot soi, vaan vitkuttelee viimeiseen asti. Luokka kilpailee itseään vastaan. Kerätään taululle taulukkoa siitä, kuinka monta minuuttia ja sekuntia kestää kellojen soitosta siihen, kun kaikki on luokassa. Kehuja hienosta edistymisestä. Päästiin jo alle viiteen minuuttiin (!).

Kilpailu hyvässä hengessä kannustaa. Joitakin oppilaita erityisesti. Vaikka ite en kyllä oo luonteeltani kilpailija.

Siirtymävaiheet on siis tuntunu pulmallisilta, mutta tänään sujui taas huomattavasti paremmin. Koko arki ja yhdessäolo vain sujuu paremmin, kun se... no, sujuu paremmin.

Millaisia muita, hyviksi koettuja keinoja voisi löytyä siirtymätilanteisiin, luokassa työskentelyyn ja arjessa toimimiseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti