Helpompaa arkea

Paljon ehtii tapahtua muutamassa viikossa. Hyvään suuntaan on tullut mentyä erityisesti työrauhan kanssa. Toisen uuden open kanssa sitä tulikin mietittyä työrauhan pulmakohtia ja ihan samoja juttuja on kummillakin tullut ilmi. Nyt on melkeinpä kerrasta poikki -linja, mikä toimii hyvin.

Se on jännä, miten on töissä jotenkin ihan eri tavalla toimiva henkilö kuin muualla elämässä. Joku töis kysyi, että enkö suutu koskaan. Siitä hämmästyin kovasti ja rupesinkin miettimään, että töissä mulla on ihan hirveen pitkä pinna. Kotiminä on aina kiehahtanut (ja leppynyt) hyvin äkäisesti.  Varsinkin nyt hevoshommissa oon tosi jämpti, kerrasta poikki eikä nenille hypitä tai tulee satikutia. Töissä taas venyy välillä kai liikaakin.

Siitä työrauhasta. Ite en kyllä aina huomaa, mistä sitä hälinää syntyy. Ainakin siitä, jos tunti ei ala ihan just, vaan oppilailla on siinä puolikin minuuttia aikaa puuhastella jotain ennen oppituntia. Toinen liittyy viittaamiseen. Ihan alkusyksystä tehtiin ensin kovasti hommia, että ylipäätään viitataan eikä huudella. Sitten kun siihen päästiin, niin nyt opetellaan sitä, että ei joka ikistä kissanristiäistä tule kesken matikantunnin kertoa. Ja mä opettelen sitä, että en anna oppilaille aina puheenvuoroa, kun ne viittaa.

Tuntuu ihan pieniltä ja mitättömiltä asioilta, mutta ne on oikeasti tosi merkityksellisiä. Välillä on taas tuntunut tosi surkealta, kun kyllähän tämä työrauha-asioiden pohtiminen koskee sitä, että pohdin itteäni persoonana, ja se on rankkaa. On hyvä ollut miettiä sitä, miten on oikeasti niin erilainen työminä ja mistä ihmeestä se johtuu. Mitä hyviä puolia siinä on ja mitä taas voisi kotiminästä siirtää työminään.

Erittäin innoissani oon siitä, että on onnistuttu tekemään paljon paritöitä. Siis semmosia asioita, mitä en uskonut alkusyksystä luokan kanssa onnistuvan ollenkaan. Niin sitä vain on menty paljon eteenpäin.

Työ on helpottunut siis työrauhan parantumisen takia huomattavasti, mutta myös siksi, että työnteon rutiini alkaa vähitellen muotoutua. Hahmottuu vähän eri oppiaineet jaksoiksi, mitä missäkin tehdään vähän pidemmällä tähtäimellä. Tuntien suunnitteluun kuluu merkittävästi vähemmän aikaa. Töitä tulee silti tehtyä paljon. Tässä muutama esimerkkipäivä.

Viime viikon lyhyin ja helpoin päivä, perjantai (vain 8h):

8:30 Tuun töihin, luen wilman, haen varastosta tarvittavat matikkavälineet ja tarkistan, että on muut tunneilla tarvittavat välineet luokassa.
9-14 Opetusta.
14-15 Wilma-viestittelyjä, juttelua kollegojen kanssa oppilaista.
15-15:30 Tuntien suunnittelua.
15:30-16:30 Kokeiden tarkistus, koetulosten merkitseminen ylös.

Tänään oli aika normipäivä (n. 9h), vaikkakin tosi vähän opetusta:

8:40 Tuun töihin, luen wilman ja sähköpostin, järjestän luokan pulpetit paikoilleen, tarkistan että on ekan tunnin tarvittavat paperit ja välineet luokassa.
9-13 Opetusta.
13-14 Palaverin luokan työntekijöiden kanssa.
14-15:15 Palaveri joulujuhlasta.
15:15-15:30 Wilmaa ja sähköpostia.
15:30-16:15 Tämän viikon tuntien suunnittelua.
16:15-17:30 Kahdelle oppilaalle materiaalin valmistusta yksilöllisestystä oppiaineesta.

Joskus oikeasti mietin, mihin se kaikki aika menee... Joskus en. Huomenna on 6 tuntia opetusta + 1 tunti YT:tä + 1 tunti palaveri vanhemman kanssa. Siinä on jo 8 tuntia eikä se sisällä vielä yhtään tuntien valmistelua. Näin uutena opena on kyllä tosi työllistävää, kun ylitunteja on viikossa jopa 5. Mutta palkkapäivänä siitä voi aina riemuita! :D