Ikäviä puolia

Tänään oli töissä vähän hiljaista. Aikuisten väliset asiat on joskus vaikeita. Oon joutunut töissä ottamaan esiin ikävän asian, jonka tiesin jo etukäteen aiheuttavan pahaa mieltä. Mielestäni se nyt kuitenkin oli mun tehtävä luokan opettajana. Ja vahvasti oon sanojeni takana. Onneksi on työnohjaus, joka auttaa näissä tilanteissa. Toivottavasti. Odotan jo niin huomista. Vaivaa, jos ei saa puhuttua asioita. Mutta aika sopivan ammattikuoren sitä on saanut ittelle jo rakennettua. Varsinkin jos osaa valmistautua tilanteisiin, jolloin tietää jonkun tunkeutuvan ikävästi iholle. Kyllä nämä työyhteisön asiat on välillä vaan niin vaikeita, vaikka koenkin, että koulussa on hyvä työyhteisö ja työilmapiiri. Ennen kaikkea tärkeää on, kun tuntee saavansa ylempää tukea. Kun vain osaisi itse jatkossa toimia varovasti ja viisaasti tämän asian kanssa.