Yritin kyllä kovasti valmistautua, että helppoa ei tule alku olemaan. Muutaman kuukauden tein viime keväänä opehommia ja silloin törmäsin uuteen asiaan: sunnuntaiahdistukseen. Ei millään haluaisi aloittaa tulevaa viikkoa.
Lauantai meni rentoutuessa veneillen ja sienimetsällä. Paljon kyllä tuli kollegan kanssa jutusteltua työjuttuja, mutta siinä saikin hyvin tukea ja uusia ajatuksia. Pelkäsin sunnuntaina tulevaa ahdistusta ja tulihan se. Tajusin, että on pakko tehdä muutamia juttuja nyt sunnuntaina töihin, ja siitä se kai alkoi. Rupesi miettimään niitä lukemattomia tekemättömiä hommia. Oppilailla ei ole vielä edes minkäänlaisia lukujärjestyksiä - kyllähän niille pitäisi jo jakaa tieto, koska koulu minäkin päivänä loppuu.
Suurimman stressin tässä kuitenkin aiheuttaa mun ylitunnit. Pidän oman luokan lisäksi opetusta muillekin luokille, jotka on hyvin omanlaisiaan. Taas kerran tulee mieleen, että olis niin helppoa vain jos olis yleisopetuksen opettaja. Tietäisi edes, että oppilaat seisoo, istuu, käyttää käsiään, lukee, kirjoittaa, ymmärtää puhetta, puhuu itse... Kun mistään näistä asioista ei ole hajua, niin on tosi vaikea suunnitella semmosille ryhmille opetusta. Ehkä ensimmäiset tunnit sitten vain koitetaan selvitä hengissä.
Tavoitteena on, että huomenna maanantaina saan hommat siihen malliin, että saan nukuttua seuraavan yön.
Mutta miten vois vastaisuudessa olla ahdistumatta sunnuntaina? Ettei tarvis mennä viikon päästä taas yksin kallioille itkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti