Tuntuu, että töissä niin monet asiat on tietyllä tavalla "toistaiseksi", "kunnes se ja se homma saadaan tehtyä", "tehdään nyt näin, ehkä syysloman jälkeen sitten alkaa kunnon koulu".
Tänään sitte vihdoin tein lukujärjestyksen. Se on voimassa ainakin ens viikon. Se muuttuu vielä monta kertaa, mutta haluan nyt edes jonkun raamin, josta lähteä liikkeelle. Myös jokainen tunti tulee mentyä meiningillä "toistaiseksi nyt näin kunnes...". Kunnes tulee kirjat, kunnes ehdin suunnitella jatkuvuutta, kunnes ehdin suunnitella tunnin edes ennen kuin kellot soi välitunnilta sisälle, kunnes selviää integraatiot, kunnes selviää laaja-alaisen tunnit, kunnes on selvitelty muut oppituntien vaihdot opettajien kanssa.
Oikeasti varmasti stressi painaa, kun näen joka yö töistä unta, mutta ihan hyvä fiilis ja olo kuitenkin on. Väsymyksen huomaa ehkä siitä, että tänäänkin aloin vaan ihan hervottomasti nauraa juuri ennen oppitunnin alkua jollekin oppilaan kirjasta lukemalle asialle. Luokassa kun on nyt yksi 70-luvun hyvin yksityiskohtainen kirja liittyen tyttöihin, poikiin, miehiin, naisiin, jalkovälin asioihin ja lasten tekoon - sekös monia niin kiinnostaa. No onneksi tunti ei ollut alkanut ja ope meni hetkeksi vähän rauhoittumaan ja laittaamaan naamaa peruslukemille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti